Karibia - Dominikaaninen tasavalta, Punta Cana. 17.12. - 30.12.1998

Palautetta voit l?ett? palautelomakkeella.


Torstai 17. joulukuuta – Rankka matkap?v?/font>

Her?yskello soi klo 4.30 aamulla. Yl?p?seminen olisi ollut silkkaa tuskaa, jos en olisi valvonut koko y?? Se kuitenkin sujui lueskellen ja tavaroita pakatessa varsin kivuttomasti. Pian olivat edess?viimeiset l?t??s?? ja kuten aina, viimeist?n taksissa huomaa mit?olennaista t?l?kertaa unohti.

Ennen m?r?p?t?olisi kuitenkin 13-14 tunnin lentomatka edess? Punta Canan lentokent?le, v?ilaskun kautta USA:n ja Kanadan rajamailla sijaitsevassa Bangorissa. Lentoreitti Dominikaaniseen tasavaltaan menee Helsinki-Vantaan lentoasemalta reitti?Ruotsi – Norja – Islanti – Gr?lanti – Kanada – Bangor ja lopulta USA:n it?annikkoa my?en New Yorkin ohi ja Floridan ylitse.

Lentomatka olisi sujunut paremmin, jos Aurinkomatkat ja Lomalennot olisivat j?jest?eet lentopaikat, kuten oli sovittu ja viel??varmistettu monta kertaa erikseen. Sen lis?si, ett?Finnairin tilauslennoilla on ahdasta kuin sillipurkissa, viiden henkil? lomajoukkiomme oli hajautettuna ymp?i konetta, riveille 8, 12 ja 32. Varsin vakuuttavaa j?jestelyky? kun emme olleet edes ainoa esimerkki mokailusta. Palvelu oli siedett?? ja ateriat ihan ok siihen n?den, mihin olen tottunut Finnairin kanssa.

Lopulta laskeuduimme Punta Canan lentoasemalle. "Lentoasema" on ehk?turhan optimistinen ilmaisu, sill?hurrikaani Georges oli vienyt silminn?den kaiken menness?n. Kova uurastus oli tuottanut kent?le avokattoisen lennonjohtotornin ja olkikattoisen hallin. Matkalaukut tuotiin lava-autoilla ja kipattiin maahan hotellin kuljetettavaksi. Joskus t?ll?oli ollut oikein verovapaamyym??ja muutenkin kansainv?isen lentoaseman tuntua, jota kaikkea koetettiin kiivasta kasata uudelleen. Mieleeni tulu ajatus, ett?kenties viritelm?saadaan juuri valmiiksi seuraavien hurrikaanien tuhottavaksi. Well, ty?t?yyden on pakko pysy?kurissa, jos kaikki pit? rakentaa uudelleen kerran vuodessa.

Alkeellisista j?jestelyist?huolimatta kaikki sujui ongelmitta ja l?dimme bussilla kohti hotellia. Paikallinen liikenne n?tti villilt?jo lyhyen matkan aikana – isomman oikeudella jyr?minen vaikutti p?asialliselta liikennes?nn?t? Hotellialueelle ajettiin portin ja aseistettujen vartijoiden ohi. Samalla selvisi, ettei alueella tulisi liiemmin paikallisv?st? n?em?n, sill? sinne ei p?se ilman erityist?kulkulupaa.

Hotellialueelle juuttuva turisti ei siis n? murto-osaakaan paikallisesta kulttuurista, mutta n?nh? turistisumppujen kanssa aina on. Asuimme Riu-hotelliketjun alueella, joten palvelut olivat muilta osin huippuluokkaa: iso uima-allasalue, upea hiekkaranta (90 km), useita baareja, buffet-ravintola, pizzeria, karibialainen ostoskatu (Suomessako muka on kallista?) ja paljon harrastustamahdollisuuksia: tennist? pingist? lentopalloa, sukellusta, purjehdusta, surffausta ja ties mit?muuta. Ensimm?sen?iltana ainoa kaipaamani palvelu oli kuitenkin s?ky, voimat kun hyytyiv? pitk? matkap?v? aikana.

 

Perjantai 18. joulukuuta – Valmis loman rientoihin

Edellisen p?v? s?linkien j?keen minulla oli lopulta oma huoneeni. Alunperin olisin jakanut sen kaverini kansssa, mutta h? ei p?ssyt l?tem?n. N?n minibaarin tyhjent?inen j? yksin minun vastuulle, jonka j?kik?een ajatellen hoidin varsin tunnollisesti. Muut porukastamme jakoivat kaksi huonetta kesken?n. J?jestely sopi minulle mainiosti, sill?olen yleens?viimeisen? hereill?ja v?iten laiskin her?m?n aamulla. Ja oltiinhan nyt sent?n lomalla.

Heti hotelliin saapuessa laitettiin rannekkeet, joilla hotellivieraat tunnistetaan. Ne ovat my? merkiksi All Inclusive –hotellin palvelujen vapaalle k?tt?iselle, mik?tulikin varsin nopeasti tutuksi. Ruoka ja juomat ovat olennainen osa onnistunutta lomaa ja voisi sanoa, ett?t??puoli toimi v?int?nkin hyvin. Tavallinen aamiainen on tarjolla klo 7-10, kylm?aamiainen klo 10-12 ja sen j?keen lounas klo 13-17. Illallinen on kahdessa kattauksessa klo 18 ja 20 j?keen, mutta snack-baarista saa purtavaa aina klo 24 saakka. Juomia kuluu jo l?m?kin takia paljon ja niit?on saatavilla mehuja, limuja, olutta, cocktaileja aamusta pitk?le aamuy??.

Oli aikonut tai ei, jopa suoranaisesta m?t?isest?tulee helposti tapa loman aikana… erilaiisia herkkuja ei vain malta olla kokeilematta. Tuskin kuulostaa yll?t??t? ett?moni turistiparka p?tyy laihdutuskuurille suoraan loman j?keen, mutta onneksi lihan ja muun raskaan ruoan lis?si on tarjolla kalaa, ?ri?si? pastaa ja tietysti paljon vihanneksia ja hedelmi?

Vaativin nautiskelija ei kuitenkaan selvi?juomapuolesta aivan ilmaiseksi. Dominikaanisesssa tasavallassa ei juurikaan viini?valmisteta, joten kaikki kotitekoisia litkuja lukuunottamatta on kallista tuontitavaraa, mik?ei my?k?n kuulu hotellien ilmaiseen tarjontaan. Sama p?ee oikeastaan kaikkiin juomiin, mutta paikallinen olut oli varsin juomakelpoista, joskin alkoholipitoisuudeltaan melko mietoa tavaraa.

Perjantai oli ensmm?nen varsinainen lomap?v? joten se eteni varsin rennoissa merkeiss?liikoja itse?n vaivaamatta. Muhkean aamiaimisen j?keen oli nautinnollista raahautua varjon alle lukemaan hyv? kirjaa ja tankata v?ikk?t? cocktaileja. Suosikeiksi osoittautuivat Cuba Libre, Pina Colada ja jokin Bikiniksi nimetty. "No problem" oli my? hyv?, mutta sen alkoholia en tunnistanut ja muutenkin maistoin sit?vasta viimeisin?p?vin? V?ist?oli tarpeen huuhtoa pahimmat hiemat uima-altaassa. Kirjoista olivat ensimm?seksi vuorossa John Grishamin "Partneri" ja sen j?keen hieman vaativampi teos, Pat Conroyn "Aaltojen soitto", amerikkalaissuvun historiaa luotaava teos, josta pidin yll?t?? paljon.

"Hotellissa j?jestet?n iltaisin ohjelmaa" tiesi Aurinkomatkojen matkaopas sanoa. Koska hotellialue on pipin pienen Punta Canan kyl? kupeessa ja aivan saaren it?annikolla, ei iltahuveja juurikaan ole tarjolla.

Joitakin kertoja hotellin omaa ohjelmaa seurattuani totesin, ettei h?pp?sesti mene: animaattorit hoitavat kyll?p?v?hjelmaa lennokkaan rennosti, mutta iltaisin sama porukka v?nt? toinen toistaan surkeampia esityksi? kilpailuja ja tanssisekoilua. Ohjelma oli luokkaa "Talent show", "Miss holiday" tai "Ideal couple". Kuulostaako tutulta? Aivan.. minullekin tulivat Larry Leisure –toilailut mieleen. Toki joinakin iltoina oli my? tasokkaampaa ohjelmaa, mutta silti en voinut olla ilmaisematta syv? pettymyst?i ensimm?selle palautelomakkeelle, jonka er?n?iltana sain eteeni illallisp?d?s? No.. tulipahan nukuttua y? levollisesti. Alueella on tosin my? disko show-baarin lis?si, mutta sinne en sopivan seuran puutteessa eksynyt kuin tarkistaakseni, ett?paikka oli n?p??kokoinen ja asianmukaisesti varustettu. Musiikki oli diskojen vakiokamaa ja porukka risat 20-vuotiasta ja vanhempaa.

 

Lauantai 19. – maanantai 21. joulukuuta – Upea Karibian ranta ja basaarikojut

Viikonloppu ja alkuviikko sujuivat tutuissa merkeiss? aurngosta nauttien, lukien, kortteja kirjoitellen ja sit?rataa. Huomasin her?v?i aamu aamulta my?emmin, mik?selv?ti sopii minulle paremmin kuin aikaiset hyppelyt buffet-aamiaiselle.

Maanantai-iltap?v??l?dimme k?elylle rannalle. Rehellisesti pit? sanoa, etten ole koskaan n?nyt yht?upeaa hiekkarantaa luonnossa. Vaikka olimmekin Atlantin puolella saarta (etel?uolella Dominikaaninen tasavalta rajoittuu Karibian-mereen, jota pidet?n Atlantin puolta monieleisemp??. Fiilis on vain aika toista luokkaa kuin elokuvissa tai televisiosta voi kokea, kun itse k?elee satumaisen valkoisella hiekkarannalla. Hiekka on viel??niin hienojakoista, ettei se polta jalkoja edes kuumimpaan aikaan p?v?t? Ranta ei ollut aurinkotuolien, baarien ja muiden turistipuljujen t?tt??iljetys, vaan joitakin tuoleja ja paikallisia basaarikauppoja my?en aidon oloinen "autioranta".

Syksyisen myrskyn j?jet n?yiv? viel?rannallakin, sill?siell? oli leve?kaistale, josta palmut olivat katkenneet kuin ruohonleikkurilla olsi ajettu yli. Enp?olisi halunnut olla rannalla Georgesin vieraillessa. Rantaa tuntuu jatkuvan loputtomiin, onhan sit?yhteens?paljonpuhuttu 90 kilometri? Kummastelin hieman joitakin uimareita, jotka olivat uskaltautuneet kymmenien metirn p?st?rannasta, aallokko nimitt?n oli koko ajan melkoinen ja merivirtaukset voimakkaita. T?t?johtuen rantoihin ajautui v?ill?paljonkin kuollutta lev? ja jonkinlaista korallia, mik? antaa vedelle ik?? s?yn. Rantak?ely sai hetkeksi ajattelemaan, millaista joulunloman vietto Suomessa olisi, kun "valkea joulukin" tuppaa j?m?n harvinaiseksi yleellisyydeksi. Ei tullut koti-ik??

 

Tiistai 22. – keskiviikko 23. joulukuuta – Tyyriill? ostoksilla

"Aargh!" - t?s?vaiheessa alan vakavasti kyrpiinty? hotellin animaattoripelleihin. Ne ovat juuri siirtyneet allasalueelle, jossa raahaavat isoa kauitinta mukanaan ja parkkeeravat sen aurinkotuoilini viereen. "Esta noche … stacera … heute Abend … this evening …. ist es show-time … our Caribbean latino show" he r?kyv? ja testaavat bambumajassa erilaisia peruukkeja ja asusteita. Yuck! Iltaohjelma tuntuu toisn huvittavan osaa porukasta oikein kunnolla, mutta junttihuumoritasoa korkeammalle ei kai edes yritetty t?d??

L?dimme tutustumaan Plaza Bavaro –nimiseen ostoskeskukseen, joka sijaitsee noin kahdeksan kilometrin p?ss? S? oli iltap?v?l?varsin oikukas; sadekuuroja tuli useaan otteeseen, mik?johtunee Karibian trooppisesta ilmastosta. Ne ovat siit?erikoisia, ett?alkavat yleens?parissa sekunnissa jopa t?sin pilvett??t?taivaalta, yltyv? hetkess?massiiviseksi kaatosateeksi ja loppuvat yht?ki?yht?nopeasti kuin alkoivat. Kuuroja tuntui tulevan useita kertoja per?k?n, kun olivat tullakseen. Joidenkin kuurojen j?keen oli taas aurinkoinen s? ja sateen j?jet kuivuivat nopeasti pois.

Jos Dominkaanista tavavaltaa haluaa n?d?monipuolisesti, oikeastaan ainoa vaihtoehto on vuokrata oma auto. T?? ongelma taas on siin? ett?tiet ovat huonokuntoisia (sadekuurojen tullessa voivat muuttua t?deksi leijuksi ik?n kuin koko tie h?i?si alta), kartat vanhentuneita, tieviitat/opasteet v?iss?ja huoltoasemiakin on harvakseltaan. Ja kun paikallinen liikenne viel?toimii "isomman oikeudella". Lis?si on muistettava, ett?maa on varsin k?h?– 60%:ia kansalaisista el? k?hyysrajan alapuolella – eik?siis pid?unohtaa riski? ett?joku matkalla ry?tetyksi tai ett?joku kolaroi turistin kanssa ti??n, ett? t??on tilanteesta huolimatta syyllinen. Vuokra-autolla huristeleva turisti ottaa siis aikamoisen riskin tien p?lle l?tiess?n.

Taksit ovat suosittu liikkumistapa. Kahdeksan kilometrin matka minibussitaksilla (joita suurin osa tuntuu olevan, ilmastoituja viel?? maksaa 7-8 USA:n dollaria. Paikallisilla pesoilla maksaen matka tulisi hieman halvemmaksi, mutta t??p?ee suunnilleen kaikessa dollareita k?tt?ss? Edestakainen taksimatka noin 220 km p?ss?sijaitsevaan p?kaupunkiin maksaisi noin 113-132 USA:n dollaria, mutta t?? sis?tyy kolmen tunnin odotus kaupungissa. T?keimpien kaupunkien (Santo Domingo, Puerto Plata, San Pedro, Sosua jne) v?ill?kulkee my? edullisia paikallisbusseja, yleens?pari-kolme kertaa p?v?s?kumpaankin suuntaan.

Etuk?een osasin odottaa, ett?hintataso Karibialla olisi kallis. Hotellien kaupat, puheluhinnat ym. taksat ovat yleens?aina omaa luokkaansa – helppoudesta saa maksaa – mutta Plaza Bavaro oli todellinen yll?ys. Ostoskeskus ei n?t?mitenk?n hienostelevalta tai kalliilta, mutta hintaso oli suorastaan naurettavan korkea. Minulla ei – onnekseni todella! – ollut oikein mit?n pakollista ostettavaa, mutta esim. Nivean aurinkovoide (t?sin sama pakkaus, koko jne) oli noin nelj?kertaa kalliimpi kuin Suomessa. Hintaso oli osittain korkeampi kuin hotellisamme, mik?on jo aikamoinen saavutus.

Maasta kannattaa ostaa mahdollisimman v?? l?simaista tavaraa. Suosituimpia kotiviemisi?ovat dominikkaaniset ja kuubalaiset sikarit, k?inmaalatut taulut (yleens?karibilaisista maisemista, suurin osa oli varsin kauniita) ja erilaiset korut ja niiden koristeet, joissa k?tet?n meripihkaa, mustaa korallia ja vain Dominikaanisesta tavavallasta saatavaa Amaril-jalokive?(mustaa sekin). Paikallinen rommi on my? suosittu ostos ja sit?tunnutaan myyv? aivan jokaisessa kaupassa basaareista (katukojut) isoihin marketteihin.

Vaikka paikalliset "sis?nheitt??" ovat innokkaita houkuttelemaan ihmisi?ostoksille, he jaksavat silti hymyill?ja olla iloisia per?n, vaikkei sis?le tulisikaan. T??on varsin mukavaa, jos tuntee yht?n menoa vaikkapa Kanarian saarilla, miss?likimain haistatellaan niille, jotka eiv? sis?le halua.

 

Torstai 24. – perjantai 25. joulukuuta – Jouluaaton huumaa ja paikallinen el?npuisto

Kuten aina kaukana Suomesta, her?minen jouluaattop?v?n ei tuntunut lainkaan jouluisalta. P??eteni normaaliin tapaan laiskotellen, kun vaativampaan ei kuumuudessa tunnu jaksavan. Illemmalla jouluaatto alkoi n?y? hotellissa, kun koristeita oli lis?ty ja merenguen sijasta kuului jonkinlaisia joululauluja. Aulaan oli raahattu my? punavihreisiin pukeutunut "Hoo-hoottava" joulupukki lasten kummasteltavaksi. Minua hieman mietitytti, ett?tuskinpa kukaan aitoja joulutunnelmia – ik?n kuin Suomessa joulu ei olisi l?inn?kaupallinen mahdollisuus myyd?enemm? - kaipaava edes l?tee Karibialle sit?viett??n.

Illalliseen oli panostettu tavallista enemm?. Minulta meni pari lautasellista alkuruokaa (salaattia, pastaa, kinkkua ja melonia, suolalihaa, kylm?avustettua lohta jne), vastaava m?r?l?pi?ruokia (naudanlihaa, kalkkunaa ja kukkoa) ja tietysti j?kiruokaa sen verran, mit?en? sis?le mahtui (suklaakakkua ja jonkinlaista sitruunaista vaahtoa). My?emmin illalla esiintyi "Caribbean Streetill?quot; paikallinen latinoryhm?esitt?n tyypillist?tanssiesityst? Esiintyji?juoksi my? kadulla musiikki per?s?n, mutta meno oli minusta hassusti karnevaalimaista.

Perjantai on Dominikaanisessa tasavallassa joulup?v?eli my? paikallisten juhlap?v? Jalkani k?ts?iv? auringossa siin?m?rin ik??ti, ett?p?tin pysytell?poissa auringosta. Koska ne alkoivat palamisen j?keen polttaa varsin ik??ti, haimme hotellin l?eiselt?l?k?ilt?jonkinlaista voidetta palamiseen. T?t?olikin apua, sill?kuumotus h?isi saman tien, eiv?k?jalat onneksi menneet punotusta pahemmaksi. L?k?ill?in oli mielenkiintoinen hintataso, sill?h? veloitti lyhyest?vilkaisusta, yhdest?piikist?ja palamista hoitavasta m?m?t?noin 200 USA:n dollaria. Lienee kai sanomattakin selv?, ett?t?s? lasketaan vain ja ainoastaan ihmisten matkavakuutusten varaan..

Perjantai-iltap?v?l?l?dimme Manati Parkiin, paikalliseen el?n- ja alkuasukaspuistoon. Menimme sinne paikallisella busilla, joka olikin aikamoinen ilmestys. Auto oli suunnilleen yht?romu sis?t?kuin ulkoakin. Moottori k?i kuin traktorilla, eik?jousitusta ynn?muita yleellisyyksi?ollut. Kuskin paikalla ollut papparainen kaahasi silti hidastet?ssyjenkin yli kuin viimeist?p?v?, eik?siis ollut ihme ett?olo oli matkan j?keen heiman ly?y.

Puistoalue on noin 15-20 kilometrin p?ss? joten matka taittui varsin nopeasti. Se n?tt? ulkopuolisesti keskelle mets? ja er?aata sijoitetulta avonaiselta alueelta, jossa polut johtavat aukioille, altaillle ja rakennuksiin, joissa esityksi?ja el?mi?on ihmetelt??si. Sis?np?symaksu oli aikuisilta 21 ja lapsilta (12-vuotiaat ja nuoremmat) 10 USA:n dollaria.

Ensimm?seksi menimme katsomaan alkuasukkaiden tanssiesityst? jossa he esittiv? Taino-intiaanien muinaisia mets?tysrituaaleja (siksi esityksen ainakin p?ttelin). Dominikaanisessa tasavallassa ei paikallisen matkaoppaan mukaan ole j?jell?yht?n aitoa tainoasukasta, joten kaikki ovat jossain m?rin "jalostettuja j?kel?si?quot;. Esityksen j?keen k?imme vilkaisemassa pienehk? tainomuseota, jossa oli alkuasukkaiden ty?aluja, mets?tysv?ineit?ja muita tarvikkeita. Olipa esill?my? v?ineet senaikaisten huumeiden k?tt?iseen, joilla tosin on ollut aika erilainen merkitys kuin nykyp?v? huumeilla.

T?? j?keen jatkoimme kohti papukaijoja, flamengoja ja krokotiilej? Krokotiilit olivat noin puolitoistametrisi?ja varsin v?yneen n??si? luultavasti l?m? takia. Joukosta isoin tosin esitteli purukalustoaan pariinkiin kertaan avaten suuntaan ja muutenkin kierteli katsojiaan ep?lev?ti vilkuillen. Vaaleanpunaisten flamengojen kansoittama alue oli komea ilmestys, noita lintuja kuin harvoin n?ee luonnollisessa vaikuttavassa ymp?ist?s?n ja viel?? aivan l?elt? Maassa on papukaijojen ja flamengojen lis?si muun muassa fregatteja ja kotkia sek?tietysti pienempi?lintuja. Puistossa oli pari varsin isoakin kotkaa, mutta valitettavasti en onnistunut sellaista kuvaamaan. Fragateilla taas on siin?mieless? historiallinen merkitys, ett?niit?seuraten Kolumbus aikoinaan p?tyi Hispaniola-saarelle 1400-luvun lopulla.

Seuraavaksi tulimme delfiuini- ja pakukaijaeistyksiin, jotka eiv? olleet ennen n?emniin verrattuna mitenk?n erikoisempia. Hauskaa huvia silti, etenkin delfiinien l?mittelij?n?esiintyneet merileijonat. Papukaijat taas oli laitettu "Manati Palaceen", ik?n kuin papukaijahotelli, jossa te tekiv? erilaisia temppuja hoitia pieni?teht?i?n.

Illan l?estyes?p?timme palata takaisin hotellille, sill? alueella kiertelyyn alkoi jo v?y? Paluumatka meni samanlaisella bussilla kuin tullessakin, mutta pimeyden vuoksi kuljettaja ei voinut ajaa yht?lujaa ja n?n mukavamman ajomatkan j?keen j?imme juomarahaakin. T?t?huolimatta tulin siihen tulokseen, ett?henkivakuutukset mahtavat olla t?ll?kannattava business.

 

Lauantai 26. – sunnuntai 27. joulukuuta – Viikonloppu keveiss?merkeiss?/font>

Viikonloppuna pysyttelin itse varjossa lukemassa l?es koko ajan ja nauttien illalla ruoasta.ja hedelm?sist?cocktaileista. Vaikka lomalla onkin, on kiva hieman my? tiet? mit?maailmalla tapahtuu, mink?takia katselin my? televisiota hotellihuoneessani, l?inn??sin ennen nukahtamista. Huoneessa n?yi lukuisia satelliittikanavia, kuten CNN (uutiskanava), TNT (sarjoja ja elokuvia), Cartoon Network (nimens?mukaisesti piirrettyj?, lukuisia elokuvakanavia (Cinemax, The Move Channel jne), ESPN / ESPN 2 (urheilua) ja Discovery. Television kuvanlaatu ei ollut h?pp?nen, mutta kukapa Karibialla haluaisi viett? aikaa teleivision ?ress?kovin kauaa.

Aloin kiinnitt? huomiota siihen, miten eri maiden vierailla oli vaikutusta hotelliel??n. Kun hotelliin saapui italaisia, illallisellakin oli enemm? pastaa ja heid? suosimaa Prochiotto-kinkkua (v?rin kirjoitettuna.. luultavasti), mik?on varsin hyv? ja yleens?tavattoman kallista. Saksalaisten tulo taas n?yi siten, ett?ruokaan ja iltaesityksiinkin panostettiin hieman enemm?, he kun tunnetusti ovat vaativia lomallakin ja valittavat herk?ti kaikesta mik?ei miellyt? Heid? lis?si hotellissa oli amerikkalaisia, argentiinalaisia, it??altalaisia, kanadalaisia, suomalaisia, ja ainakin yksi ven??nen. Sunnuntai-iltana painuin aikaisin nukkumaan, sill?seuraavana aamuna oli aikainen her?ys edess?

 

Maanantai 28. joulukuuta – Kolumbuksen Santo Domingo

Her?yskello soi viidelt?aamulla. Vaikka oli ep?nhimillisen aikaista, meit?odotti aamainen katettuna klo 5.30, joskaan ei samassa laajuudessa kuin normaalisti. Tarjolla oli kuitenkin leip?, jonka p?lle kinkkua, juustoa, joitain vihanneksia ja olihan leip?in l?mint? Juotavaksi oli ainakin kahvia ja mehua. Sy?y?me l?dimme kohti bussia. Edess?oli reissu saaren p?kaupunkiin Santo Domingoon v?ietappien kautta.

L?tiess?me oli viel?aivan pime?, mutta oli autosta oli hienoa seurata auringon nousua. Alkumatka meni hotellilta toiselle kiert?ss? joista otettiin lis? porukkaa mukaan. Matkalla n?yi pieni?h?kelikyli? mutta aamun edetess? l?estyimme my? isompia kaupunkeja. Paikallisten olojen ja hotelliasumusten v?inen kontrasti on melkoinen, mink?takia moni ei haluakaan lomalle Karibialle tai Aasiaan, jollei viet?lomaa paikallisessa kyl?s?majatalon vieraana tai muuten aidommin. Voihan tietysti ajatella, ett?turismi on maan t?keimpi?– jollei jopa t?kein – elinkeinoja, eik?siis suinkaan maalle pahasta.

Ensimm?nen pys?dyspaikka oli pieni La Romanan kyl? jonne pys?dyimme jaloittelemaan ja jota sokeriruokopellot ymp??v?. Kauppiaat innostuivat yll?ysvieraistaan ja n?tti silt? ett?rommia ja sikareita menikin jonkin verran kaupaksi. La Romanaa ennen ohitimme muun muassa Hig?n kaupungin, joka on Punta Canan l?nin "p?kaupunki". Seuraava isompi keskus oli satamakaupunki nimelt?n San Pedro. Se on tunnettu erityisesti baseball-pelaajistaan, sill?lajia harrastetaan kaupungissa ahkerasti lapsesta saakka. Ihmiset ovat k?hi? joten oikeisiin varusteisiin ei ole yleens?ole varaa. Mailaksi kelpaa kuivatettu sokeriruokokeppi ja palloksi appelsiini. Mit?sitten mahtavatkin k?tt? r?yl?? N?mme my? kaupungin baseball-stationin. Sen katto oli osittain v?ntynyt rullalle kuin tonnipalapurkin kansi, mik?muistutti hurrikaani Georgesin aiheuttamista tuhoista ja siit? miten juuri paikalliset kyl? ja kodit ovat j?neet rauniokuntoon Paikallsiten olojen surkeudesta huolimatta ihmiset jaksavat olla yst??lisi?ja mik?yll?t?int? eiv? edes joudu teeskentelem?n.

Matkan edetty?aloimme jo l?esty?Santo Domingoa. Saavuimme ensiksi Kolumbuksen muistomerkille, joka on noin 20-30 metri?korkea ja hiukan pyramidinmallinen rakennus, jossa on sis?l?Kolumbuksen hauta. T?t?tosin on ollut kiivasta v?ttely? sill?Kolumbuksen j?nteet ovat aikoinaan seilailleet arkussa eri puolilla maailmaa ja saattavat olla haudattuna eri puolilla maailmaa (t?lainen luiden jakaminen oli sen ajan kuuluisiksien j?nteille tavallista). Rakennelman vieress?on aukio, jossa liehuvat niiden maiden liput, jotka ovat antaneet rahallista tukea rakennelmalle. Suomen lippua ei ollut, mutta EU-lippu kyll?in. T?t?tuli mieleeni, ett?Brysselin byrokraatit lienev? k?tt?eet monta kertaa enemm? rahaa paperien py?itykseen ja p?t?sentekoon kuin monumentille annettuun tukeen. Ajatus on niin inhottavan todenn??nen, etten voinut olla nauramatta sille mieless?i.

Seuraavaksi menimme Tres Cojos (kolme silm?) –nimiseen tippukiviluolaan. Sen nimi tulee kolmesta eri korkeudella olevasta luola-altaasta, jotka ovat eri syvyisi? l?p?si?ja v?isi?in. Luolan katossa oli reik? jonka maanj?istys oli aikoinaan tehnyt.

Jatkoimme taas Kolumbus-teeman merkeiss? Matkaopas kertoi kaikille historiasta tutun kertomuksen Kolumbuksen ensimm?sist?matkoista kohti l?tt? vaikeuksista merell?ja taas uusista matkoista "uudessa maailmassa" ja yleens?in saaren historiasta. Selvisi muun muassa, ett?jo 1500-luvulla Hispaniola-saari jaettiin kahteen osaan, espanjalaisten it?uoleen ja portugalilaisten l?sipuoleen. Raja tosin on siirtynyt ajan saatossa hieman, mutta suunnilleen samassa kohtaa kulkee nyky?nkin Dominikaanisen tasavallan ja Haitin raja, jotka molemmat siis sijaitsevat t?l?Hispaniolaksi kutsutulla saarella.

Saavuimme seuraavaksi Kolumbuksen pojan, Diegon, kodille. H? oli aikoinaan Santo Domingon hallitsija. Merirosvona tunnettu Sir Francis Drake oli kuitenkin pist?yt Diegon kodin ry?t? ja tuhoretkill?n matalaksi. Talo oli kuitenkin kunnostettu mahdollisimman entisenlaiseksi, mutta kalusteet ja verhot eiv? tietenk?n olleet niit?alkuper?si? vaan niit?oli tuotu muualta. Ideana oli saada rakennus n?tt??n mahdollisimman paljon silt?kuin Diegon perheineen siin?asuessa. Kenties eniten silm?n pistiv? s?gyt ja oviaukot, sill?ne oli tehty nykyist?selv?ti lyhyemmille ihmisille. Kolubuksen aikoihin aikuiset olivat keskim?rin 140-155 cm pitki? Toinen mieleeni j?nyt yksityiskohta olivat Kolumbuksesta maalatut taulut. Yleisesti uskotaan, ettei h?est?maalattu yht? kuvaa elinaikanaan, jonka takia kaikki maalaukset h?est?ovat enemm? tai v?emm? mielikuvituksen tuotetta. T?t? johtuukin, ett?h? n?tt? melkein kaikissa tauluissa jonkin verran erilailselta.

Kello alkoi l?esty?puoltap?v? ja alkoikin olla aika siirty? lounaalle paikalliseen ravintolaan. Tarjolla oli tyypilliseen karibialaiseen tapaan vihanneksia, kanaa, kalaa, lihaa, hedelmi?ja pastaa. J?kiruoaksi oli kakkua. Kuumuden takia ruokajuomaksi maistui mieluiten kylm?vesi. Lounaan j?keen ohjelma olikin vapaampi, mutta menimme porukan mukana viel?"uuden ajan ensimm?selle katedraalille", josta ei saanut ottaa sis?t?kuvia. Sielt?jatkoimme matkaa vilkkaalle k?elykadulle, jota ymp?? kaksi isoa aukiota. Santo Domingo ei ole turistikaupunki, joten valtaosa ihmisist?oli ty?atkalla tai muuten arjen kiireiss? mik?olikin pirist?? vaihtelua turistien p?listelylle. Minulla ei ollut oikein mit?n ostettavaa, mutta raahauduin porukan mukana kaupasta toiseen. Kaupat n?ttiv? sekavilta markettien, tavaratalojen ja basaarien sekoituksilta ja kaipa juuri t?t? johtui, ett?eksyimme melkein heti rautakauppaan, vaikkemme ruuteja tai muttereita etsineet. Yleisvaikutelma oli kuitenkin hyvin l?simainen, josta todisteena oli Burger King –pikaruokapaikka, jonne muuten vankka joukko suomalaisturisteja heti linnottautui.

Aikamme kadulla seikkailtuamme aloin tuntea itse?i todelliseksi turistiksi kiireisen sekamelskan keskell? Saatoin kuvitella, kuinka kymmet pitk?yntisten silm? seuraaavat meit?"helppoina uhreina". Lomalla kun on monilla tapana olla huolettoman varomaton. Istahdimme lopulta katukahvilaan paluumatkaa odottamaan, sill?kello alkoi l?esty?nelj? ja min?ainakin oli varsin uupunut p?v? menosta, enk?v?iten paahtavan helteen vuoksi. Viimeinen haaste oli Plaza Independencen ylitys, jota ymp?? aikamoinen kamikaze-liikenne. Hiljensimme vauhtia preidentinlinnan kohdella, jossa maan p?mies hoitaa virkateht?i?n, jonka j?keen oli edess?en? paluumatka Punta Canaan ja hotelliimme. Maisemat olivat matkan varrella muuten tietysti samoja, mutta auringonlaskun seuraaminen oli hienoa.

Olimme perill?noin kahdeksaan aikaan illalla, jolloin olikin sopivasti illallinen odottamassa. Mit?n erikoisempaa ei maanantaina en? tapahtunutkaan.

 

Tiistai 29. – keskiviikko 30. joulukuuta – Viimeiset lomap?v?

Viimeiset lomap?v? olivat edess? jotka halusimme ottaa totutun leppoisissa merkeiss? Edellisen p?v? reissun j?keen olin tiistaiaamuna niin poikki, etten meinannut mill?n p?st?yl?. T?t?ei sin?s?ollut mit?n haittaa, kun aamaistakin oli tarjolla my??seen. Tiistai-illan show oli vaihteeksi kohtuullisen hyv? sill?sit?juontamassa oli eurooppalainen mies. Aiheena oli "Mister Holiday", mik?ei kuulosta kovin omalaatuiselta, mutta yleis? joukosta valitut osallistujat vetiv? leikki?hauskasti eteenp?n, eik?juontaja hotellien omien pellejen tavoin yritt?yt liikaa.

Keskiviikko, sniff; viimeinen lomap?v? T??in p?v?meni lueskellessa, minulla kun on tapana juuttua tiiviisti aloittamiini kirjoihin. Iltap?v?l?l?dimme viel?rannan basaarikojuille ostoksille, mutta itse j?n aurinkotuoleille seisomaan auringonlaskua.

 

Torstai 30. joulukuuta – Kotimatkalle

Koneemme oli m?r?l?te?iltap?v?l?noin kolmen aikoihin. Puolen p?v? aikoihin oli huoneiden luovutus, mutta aamiaiselle ja viimeisi?tavaroita pakkaamaan ehti hyvin. Melko pian tuli matkaoppaalta terveisi? ett?Finnairin kone on kuusi tuntia my??s? T??ei ollut kovin ilahduttavaa, kun oli jo valmistautunut l?tem?n lentoasemalle. Ylim?r?nen aika meni hotellissa kuitenkin ongelmitta, kun hotellin palvelut (useimmille baari!) olivat loppuun asti k?t?s? Lopulta – noin kuuden aikaan illalla – l?dimme huristelemaan kohti Punta Canan lentoasemaa, jossa nousimme koneeseen reilun parin tunnin odotuksen j?keen.

Lentokoneessa oli aikaa tehd?inventaariota matkasta ja kirjoittaa matkakertomusta loppuun. Vaikka loma oli onnistunut ja kaikki sujui hyvin, kotiin palaaminen tuntui mukavalta. Tai ainakin siihen saakka, kunnes viikon kuluttua Suomessa kaipaa jo lomaa....


Copyright (C) 1997-2001 Tero Lehto