NFC-kosketusohjaus kiinnostaa yhä

Monia hypetettyjä asioita on unohtunut, kun niistä ei ole aikoihin puhuttu. Yhdeksi näistä olin pitkään laskenut NFC-tekniikan (Near Field Communications), siis tämän RFID:hen perustuvan langattoman tiedonsiirron.

Mielenkiinto heräsi uudelleen luettuani Russell Beattie Weblogista tunnetun mobiiligurun hehkutusta. Mies on äskettäin siirtynyt Nokialle töihin, joten osa innostuksesta voidaan laittaa sen piikkiin. Vaan eipä häntä kaiketi kukaan pakota kirjoittamaan asiasta, johon ei myös uskoisi.

Mahdollisuuksia havainnollistaa vierailu Nokian NFC-sivuilla. Lisää demoja löytyy vaikka Google-haulla NFC+demos. Videot osoittavat, että langattomassa tiedonsiirrossa on saavutettavissa vielä paljon nykyisen Bluetooth- ja WLAN-asetusten nysväämisen sijaan.

Olisi kätevää, jos työpaikalla voisi tunnistautua erillisen kulkuluvan (badgen) sijaan känykällään. Kotona ja töissä synkronointi voisi käynnistyä, kun laite tuodaan PC:n viereen. Kuvat, musiikit ja videot siirtyisivät kotiteatterissa toistettavaksi hienovaraisella eleellä.

Olen ihmetellyt vime vuosina lähinnä sitä, että suurista mahdollisuuksista huolimatta NFC-tekniikka ei ole juuri levinnyt edes kehittyneisiin puhelimiin. Siksi moni on ehtinyt jo unohtaa koko NFC:n. Sitä on tarjottu yksitttäisissä kokeilumalleissa. Tutkimusyhtiö Juniper Research kuitenkin ennustaa (lue Prosessorin uutinen), että neljän vuoden päästä tekniikka on jo 700 miljoonassa kännykässä. Se riittänee jo palvelumarkkinan syntymiseen.

Russell Beattie kirjoittaa blogimerkinnässään osuvasti, että tekniikalle pitäisi myös keksiä myyvämpi nimi, kuten TouchMe.

En osaa arvioida, millaista läpimurtoa NFC:lle on odotettavissa, mutta selkeästi tätä kannattaa vielä seurata.

Koululaisten kännykät kyttäykseen

Uutiset ovat kertoneet innoissaan, että Oulu ottaa uusinta tekniikkaa taas käyttöön. Tällä kertaa virkamiehet ovat keksineet, että tekniikkaa voidaan käyttää koululaisten seurantaan ja valvontaan. Aamulehti kertoi asiasta perjantaina.

Oulussa idea on "ehkäistä syrjäytymistä" seuraamalla ala-asteikäisten lasten ja 13–16-vuotiaiden nuorten liikkumista Nokian NFC-kännykän avulla.

Samanlaisia ideoita on ollut ainakin Japanissa, josta Engadget ainakin aikoinaan kertoi. Uusimmassa toteutuksessa RFID-tagit on käsittääkseni upotettu lasten reppuihin, ja kun lapset liikkuvat esimerkiksi koulussa tai muualla merkityissä paikoissa, vanhemmat voivat sitten työpaikaltaan seurata liikkeitä.

Turvallisuus lisääntyy, mutta menetetäänkö tässä samalla jotain perustuvanlaatuista? Mikään ei tietenkään estä sitä, että samat RFID-tarrat voivat jatkossa olla vaikkapa työntekijöiden kännyköissä.

Suomessakin lienee pk-seudulla ruuhkamaksut 10–15 vuoden kuluessa, ja silloin yksi vaihtoehto on jokaisessa autossa oleva RFID-tarra. Sitten vain riittävästi seurantapisteitä ja viranomaiset pystyvät kätevästi seuraamaan, missä kenen tahansa auto on liikkunut.

Vika ei tietenkään ole NFC-/RFID-tekniikoissa sinänsä, jos valvonnan haluiset ihmiset keksivät myöhemmin kaduttavia käyttökohteita.

"Vain rikollisilla on jotain salattavaa."