Elisa, Saunalahti ja TeliaSonera ovat viimeaikoina tiedottaneet aktiivisesti matkapuhelinten sähköpostista. Tämä on perusteltua, sillä onhan sähköposti toivotuimpia palveluita puhelimissa. Osin sekavaa on ollut se, että asiaa on mystifioitu monimutkaisemmaksi kuin onkaan, ainakin kuluttajien ja pienyritysten osalta.
Otin itse sähköpostin arkikäyttöön vuonna 2002 hankittuani Nokia 7650:n. Siinä sähköpostin käyttöliittymä ja ominaisuudet olivat jo miellyttävällä tasolla. Viestien hakeminen ajastetusti ei onnistunut heti, mutta puhelimeen sai melko pian kolmansien osapuolien ohjelmia tätä varten. Silti Elisa puhui tämänpäiväisessä tiedotteessa siitä, kuinka tähän asti sähköpostia on kännykällä luettu vain hankalasti WAP:sta.
Toinen väärinkäsitys syntyy helposti siitä, että sähköposti puhelimessa vaatisi aina jotain erityistä palvelua. Tilannehan on, että tavallisen IMAP4- tai POP3-postilaatikon lisäksi riittää GPRS- tai 3G-datayhteys, jolla vain päästään internetiin. Jos kuluttaja tai pienyritys käyttää tavallista IMAP4- tai POP3-sähköpostia PC:llä, ei sama ole matkapuhelinverkossa juuri monimutkaisempaa tai turvattomampaa.

Yrityksille tilanne on tietysti monimutkaisempi, koska ne haluavat kalenterin ja sähköpostin puhelimeen reaaliaikaisesti ja niin, että samat tiedot tallentuvat myös sähköpostipalvelimelle. Eli kun puhelimesta lähetetään viesti, se menee myös sähköpostipalvelimen lähetettyihin viesteihin ("sent items").
Tällaisia tarjoavat jo esimerkiksi suomalainen
Smartner, jonka tekniikkaan muun muassa EUnetin tarjoama palvelu perustuu. Elisa taas käyttää Vodafonen lisensoimaa yhdysvaltalaisen
Viston ohjelmistoa. Yhtiöiden tekniikat ovat osin samanlaiset, ja ne käräjöivätkin patenttikiistan merkeissä USA:ssa. Molemmissa on client-server-malli, jossa puhelimeen tulee automaattipäivityksistä ja salauksesta huolehtiva client ja palvelimen vierelle vastaava, joka kommunikoi Microsoft Exchangen tai Lotus Dominon kanssa.
Toinen vaihtoehto olisi käyttää vain puhelimen omaa sähköpostiohjelmaa ja salata liikenne VPN:llä, mutta tämä ei ole jostain syystä yleistynyt kovin näkyvästi. Olisikohan ongelma siinä, että nykyiset toteutukset vaativat myös yhden tai muutaman valmistajan verkkoinfraa, kuten VPN-yhdyskäytäviä Ciscolta, Check Pointilta jne? Suomessa pk-yritykset käyttävät aika paljon Microsoftin omaa VPN-toteutusta (PPTP), jota tukevat tällä hetkellä lähinnä Windows Mobile -laitteet. Sen avulla kun VPN:n voi toteuttaa jopa kotikoneelle sangen helposti (halvalla).
Operaattoreiden toive on myydä erityisesti yrityksille sähköpostipalvelua 5-15 eurolla per työntekijä kuukaudessa (ennen veroja). Tämä tuntuu kovalta siihen nähden, että ainakin pienyrittäjä pärjää yleensä vain puhelimen omalla kalenteri- ja postiohjelmalla. Puhelinten vakio-ohjelmissa ei yleensä vielä ole push-ominaisuutta, mutta viestien haku voidaan sentään ajastaa esimerkiksi 30 minuutin välein virka-aikana tehtäväksi.

Minä joka tapauksessa uskon kovasti kännykkäsähköpostiin. Lempiesimerkkini on hyvä tuttavani, reilut 50-vuotias yrittäjä, joka on aiemmin Nokia 7650:n ja nykyisin Sony Ericsson P910:n sähköpostiohjelmalla helpottanut kovasti elämäänsä ja lisännyt vapaa-aikaansa. Hänellä ei ole ollut nettiyhteyttä kotona, joten mies on ajanut edestakaisin asiakkaiden ja toimiston välillä sähköpostien perässä. Pienet datasiirtokulut sähköpostista eivät ole tässä kokonaisuudessa mitään verrattuna sähköpostin tuomaan ajansäästöön ja vapauteen.
Elisalta laskeskeltiin tiedotustilaisuudessa eilen, että jos 4000 euroa kuukaudessa ansaitseva ylempi toimihenkilö käyttää mobiilisähköpostia keskimäärin 15 minuuttia päivässä, tämä tuo yritykselle säästöä 1500 euroa vuodessa voitetun työajan kautta. Esimerkki on aika teoreettinen ja rohkea, mutta onhan työajan säästämisessä jotain perää. Itse lasken sähköpostin puhelimessa tärkeimmäksi eduksi yhteydenpidon nopeutumisen. Esimerkiksi työmatkalla ollessa asiat eivät seiso paikallaan siksi, että yksi ihminen on sähköpostin tavoittamattomissa.