Mobiilivideota Nokia 6630:sta

(Päivitetty 18.3.2005 klo 00.30: Blogger.com taas siivoo koodista osan, tässä tapauksessa embed-aloitustagin. Viimeksi tämä kyllä toimi, joten pitää tutkia asiaa.)

Aiemmin lupailin videopätkää Kiss FM:n 10-vuotisbileistä. Käsittelin 6630:n mukana tulevalla ohjelmalla yhteen pari kuvaamaani videota ja lisäsin väliin siirtymät.

Voit myös imuroida tiedoston KissFM-10v.3gp (3GPP MPEG4, 3,03 Mt) suoraan.

Videon muokkaus ei ollut kovin ongelmatonta, koska muisti loppui jatkuvasti kesken ja 6630 kaatui pari kertaa. Noin kolme tai neljä megatavua tuntui olevan enimmäiskoko, jolla onnistuin videon tallentamaan. Tallennustilaa on tietysti vapaana enemmänkin, mutta ilmeisesti RAM-muisti loppuu kesken.

Olisi kiva, jos videoihin voisi lisätä myös omat alku- ja lopputekstinsä. Muvee-clippien kanssa sekin onnistuu, mutta niistä tulee tyyliltään kokonaan erilaisia.

MicroSD (TransFlash) -kortit tulevat

(Päivitetty 21.3.2005: korjasin 100 prosentin kohdan hintojen ja kapasiteetin kohdalta, nyt se taisi mennä jopa oikein.)

Mobiililaitteiden nykyisten CF-, MMC-, RS-MMC-, MS Duo-, MS Duo Pro-, miniSD- ja SD-korttien kirjoon on tullut vaivihkaa uusi kortti TransFlash (aiemmin T-Flash), josta on Sandiskin mukaan valmistumassa microSD-niminen standardi vielä lähikuukausina. SD Card Association taas tiedottaa, että microSD:tä tukevat kaikki SD-muistikortin takana olevat 800 yritystä.

Uuden kortin juju on entistäkin pienempi koko, 11,0 x 15,0 x 1,0 millimetriä. Siitä tulee SD Card Associationin mukaan maailman pienin muistikortti, jollainen tungetaan entistä pienempiin laitteisiin.

Kehityksellä on myös selvä varjopuolensa. Kuluttajat ovat jo ostaneet ensin MMC-kortteja, SD-kortteja ja osa myös RS-MMC-kortteja. Pieni osa kuluttajista (kuten Nokia 6630:n käyttäjät) etsii kahden jännitteen (dual voltage) RS-MMC-kortteja, joita ei saa kovin hyvin edes USA:ssa ja vielä heikommin syrjäisessä Suomessa. Hinnat ovat korkealla, kun tarjonta on vähissä.

Ikävintä tällä hetkellä on se, että aina kun markkinoille tulee uusi korttityyppi, tiputaan muistikapasiteetissa hetkeksi taaksepäin. SD-korttien käyttäjät ovat jo toista vuotta nauttineet yhden ja kahden gigatavun kapasiteetista. Vanhalla hinnalla saatavan muistin kapasiteetit ovat niissä kasvaneet 100 prosentin vuosivauhtia, kun taas DV RS-MMC -käyttäjät odottavat Suomeen vasta 512 Mt kortteja. Puhe multimedia- ja musiikkipuhelimista on turhaa, jos edes 512 Mt tai 1 Gt muistikorttia ei ole saatavana alle 100 eurolla, mieluusti reilusti.

Vähän muistikorttiasiaan liittyen, Samsungihan julkisti Cebitissä ensimmäisen kiintolevyllisen musiikkipuhelimensa. Heidän tuotekehitysyksikkönsä johtaja Winston Park sanoi minulle 3GSM:ssä, ettei kiintolevy kaikesta hypestä huolimatta ole itsestäänselvä valinta tulevaisuudessakaan, vaan kyse on flash- vs. kiintolevymuistien hinnoista, jotka elävät jatkuvasti. Nykytilanteesta Park sanoi, että kiintolevy kannattaa laittaa puhelimeen, jos muistikapasiteettia tarvitaan useita gigatavuja. Isompiakin muistikortteja toki on, esimerkiksi CF-kortteja saa 12 gigatavuun asti, mutta ne ovat taas jo suhteettoman kalliita.

Samsungin kiintolevyllisessä puhelimessakin on silti TransFlash-muistikorttipaikka (jatkossa siis nimellä microSD). Ajatushan on, että tiedostoja voidaan helposti siirrellä mobiililaitteiden ja kodin viihde-elektroniikan välillä. Tämä visio tosin jää teoriatasolle, jos flash-muistien valmistajat keksivät jatkossakin puolen vuoden välein uuden korttityypin ja päätelaitevalmistajat ottavat niitä yhtä innokkaasti käyttöön.

Useimmille kuluttajille jo nykyinen muistikorttikirjo on liian sekava, ja viihde-elektroniikassa esimerkiksi Sony tukee mustasukkaisesti vain omia MemoryStick-korttejaan eri variaatioineen (MemoryStick, MemoryStick Pro, MemoryStick Duo, MemoryStick Duo Pro jne).

Toimiva 3G-palvelu: videopuhelu

Olen nyt käyttänyt Saunalahden 3G-videopuhelua Nokia 6630:n ja Samsung SGH-Z107:n välillä puolitoista kuukautta aina ajoittain, ja uskallan jo kehua palvelua toimivaksi. On uskomatonta, ettei videopuhelun soittaminen vaadi mitään asetusten säätöä, vaan riittää että näpyttelee tai valitsee numeron ja valitsee haluaako soittaa tavallisen vai videopuhelun.

Vastaanottaja näkee puhelun kuten tavallisesti, mutta puhelin kysyy lupaa kuvan näyttämiseen. Kyselyn voi ottaa pois päältäkin, jos haluaa aina sallia videopuhelut.

Videpuhelussa vastaanottaja näkyy isossa ikkunassa ja oma kuva pikkuikkunassa. 6630:lla voi kuvata vain eteenpäin, mutta Z107:n kamera on käännettävä, joten sillä voi valita näyttääkö itseään vai jotain muuta. Kameraa voi kääntää puhelun aikanakin.

Vielä tässä kuussa tuleva Nokia 6680 sisältää kaksi kameraa ja on valmistajan mukaankin ajateltu "see me"- ("näe minut") tai "see what I see" ("näe mitä näen") -tyylisiin videopuheluihin.

Yritin soittaa videopuheluita myös Saunalahden liittymistä Elisan ja Soneran 3G-liittymiin, mutta puhelut eivät menneet läpi. Miksiköhän on näin? Saunalahtihan käyttää Elisan radioverkkoa 3G-liittymissään, joten tuskin kyse on tekniikasta. Ilmeisesti operaattorit eivät ole päässeet sopuun keskinäisestä laskutuksesta. On sinänsä outoa, että kun UMTS-verkoissa on näinkin helppokäyttöinen ja toimiva palvelu, ettei sitä vielä tueta laajemmin Suomessa.

On melkein uskomatonta huomata, että jokin uusi palvelu toimii ilman mitään asetusten tilailua ja näpyttelyä. Ilmeisesti WAP-uskovaiset telepojat ovat olleet kesälomalla WCDMA-verkon videopuheluita kehitettäessä.

Candybar vs. clamshell, musta vs. valkoinen

Yleinen keskustelu ja uutisointi pyörii edelleen hyvin vahvasti simpukkapuhelinten ja "tavallisten" välillä. Joko valmistaja esittelee simpukkapuhelimen tai ei esittele simpukkapuhelinta. Yksinkertaistaminen on uutisoinnissa usein tarpeen, mutta siitä seuraa myös asiavirheitä tai ainakin harhaanjohtava tilannekuvaus. Simpukoihin ja muihin yksinkertaistaminen ei ainakaan enää toimi.

Russel Beattie havainnollistaa asiaa blogikirjoituksessaan. Piirroskuvassa on hahmoteltuna useita erilaisia puhelinten muotoilumalleja (?) eli "form factoreita", joita on siis paljon enemmän kuin candybar tai clamshell. Noita kuvia katsoessaan huomaa, että useimpien kohdalle on jo markkinoilla vähintään muutama mobiililaite eri valmistajilta, eli erilaisiin tarpeisiin segmentoituminen on jo alkanut.

Kiinnostavaa on myös pohtia, että voitaisiinko noista muotoiluista yksi, useampia tai jopa kaikki yhdistää yhdeksi ihmevempaimeksi, joka taipuisi joka muotoon ja tarpeeseen. Minun vahva arvaukseni on, ettei voida, ja ihmiset ainakin länsimaissa päätynevät mieluummin hankkimaan useita puhelimia, esimerkiksi yksi urheiluharrastuksiin tai muuhun ulkoiluun ja aivan toisenlainen laite työkäyttöön.

Vai miten esimerkiksi yhdistettäisiin mahdollisimman kevyt ja pieni business-puhelin mahdollisimman hyvään QWERTY-näppäimistöön? Nokia 9300 on kohtuullisesti molempia, muttei paras kummassakaan mielessä. Motorola MPx yrittää myös samaa, mutta näppäimistö on selvästi heikompi esitys. Tämä on juuri yhden laitteen ajattelun ongelma. Siinä päästään korkeintaan jotenkuten käyttökelpoiseen kompromissiin.

Itse olen jo vuosia toivonut sitä mahdollisuutta, että Soneran liittynälläni voisi olla kaksi SIM-korttia, joiden välillä tai jopa yhtäaikaisesti voisin vaihdella jotenkin älykkäästi esimerkiksi työ- ja vapaa-ajalla.